Kotiseututalo Påkas Kuninkaalan kylässä

Kotiseututalo Påkas on upea juhlapaikka, joka sijaitsee Kuninkaalan kylässä, (ent. Fastböle), Vantaan kaupungissa. Kylän syntyhistorian oletetaan saaneen alkunsa 1200-luvun jälkeen. Varmoja tietoja asutuksesta on jo 1500-luvulta. Kirkollisen veroluettelon mukaan Fastbölessä asui 1560-luvulla 5 talonpoikaa. Samalta ajalta oleva kruununveroluettelo mainitsee 4 talonpoikaa. Vanhin kyläkartta Kuninkaalasta on vuodelta 1708. Kartassa näkyy neljä taloa: pohjoisimpana Koning (nykyisin Konungs), siitä lounaaseen Orädders, edelleen lounaaseen Gjutars ja eteläisimpänä Markusas. Talot sijaitsivat tuolloin samassa keskinäisessä järjestyksessä kuin tänä päivänä.

Kylän viides pitkään autiona ollut talo on Påkbacke-niminen talonpoikaistila. Se ei saavuttanut samaa asemaa kuin muut neljä kantatilaa. Nimensä Påkbacke - Karttumäki - sai mäellä sijaitsevasta kivikautisesta nuorakeraamisesta asuinpaikasta, jolla työskennellessään talon väki ja kyläläiset ovat löytäneet ns. vasarakirveitä. Tuota nuorakeraamista asuinpaikkaa ei ole vieläkään tutkittu (löydetty 1933). Fastbölessä suoritettiin isojako vuosina 1772-76, jolloin Påkbacka sai miltei puolet Konungsin viljellystä maasta ja näin syntyneelle uudelle tilalle annettiin nimi Påkas (Öfre Konungs).

Påkas sijaitsee hieman erillään kylän muista rakennuksista. Päärakennus on rakennettu vuonna 1910 ja se on tyyliltään jugend-vaikutteinen. Päärakennuksessa on korkea satulakatto, jonka päädyissä on pienet aumaukset ja pitkällä sivulla frontoni. Rakennuksessa on kolme sisäänkäyntiä ja umpikuistit. Vuorauslaudoitus on pysty- sekä vaakatyyppistä. Ikkunat ovat pieniruutuisia ja ulko-oven päällä on ristikkokoristelua.

Navettarakennus valmistui 1925 ja se purettiin 1980-luvun lopulla. Punainen tupa (rakuunan torppa), jonka kurkihirrestä on löydetty kaiverrus 1831 den V mai, on perimätiedon mukaan siirretty nykyiselle paikalleen kyläraitin eteläpuolelta. Talli/aittarakennus on peräisin 1920-luvulta.

Fastbölen kylän ratsutilat

1600-luvun lopulta lähtien Ruotsi-Suomen armeijan ylläpito kehittyi ruotujako- ja ratsulaitoksen avulla. Ratsuväkeä toimittivat yksityiset vauraimmat talot, ratsutilat eli rusthollit. Nämä tilat varustivat hevosen ja ratsumiehen ja saivat tästä palkkioksi vapautuksen kruununverojen suorittamisesta. Aluksi tilalliset palvelivat ratsumiehinä itse, mutta vaurastuttuaan he palkkasivat ulkopuolisia ratsumiehiä. 1600-luvun loppuun mennessä kaikki kylän neljä kantatilaa olivat tulleet ratsutiloiksi.

Kun ratsutilat vuonna 1810 vapautettiin ratsupalveluvelvollisuudesta, lunastivat Fastbölen kaikki talot itsensä kruununtiloista perintötiloiksi. Vuonna 1830 alkoi rauhallisen kehityksen aikakausi. Helsingin asema pääkaupunkina alkoi jo 1800-luvun alkuvuosina vaikuttaa ympäröivään maaseutuun. Uudenmaan läänin ensimmäinen maaherra kreivi Gustaf Magnus Armfelt hankki Fastbölesta itselleen kesänviettopaikan ostamalla 1840 Konungsin ja Öräddersin tilat. Vuonna 1852 kreivi Armfelt
möi tilat Ferdinand Waseliukselle.

Waseliuksen suku

Kantaisä korpraali Samuel Wasilieson ja hänen kaksi poikaansa Johan ja Anders muuttivat nimen Waseliukseksi. Vuoteen 1850 mennessä kaikki Fastbölen viisi tilaa joutuivat Waselius-suvun vanhimman haaran omistukseen avioliittojen ja ostojen kautta. Noista ajoista viime sotiimme asti tiloilla vallitsi vakaa ja tehokas agraarielämä.

Sodat ja tulipalot ovat hävittäneet Fastböleä. Toukokuussa 1945 paloivat kaikki Gjutarsin rakennukset, Markusasin päärakennuksen sekä aitan katto ja Påkaksen lato.

Jatkosota ja sen jälkeiset vuodet merkitsivät Fastbölessä Waselius-suvun maanomistukselle suuria muutoksia. Vuonna 1948 Saga Waselius lahjoitti puolet Påkaksen tilasta Åbo Akademin säätiölle sekä aviopari Hjalmar ja Ellen Waselius Markusasin ja toisen puoliskon Påkaksesta. Åbo Akademi, Konungs ja Gjutars jatkoivat maanviljelyä 1970-luvulle asti.

Vuonna 1973 Konungsin ja Oräddersin Waseliukset möivät tilansa Haka-yhtiölle, joka puolestaan teki vaihtokaupat Tikkurilan Väritehtaiden kanssa. Vuonna 1976 Åbo Akademi, Saga Waselius ja rva Ellen Waselius myivät maansa (124 ha) Vantaan kaupungille. Alueeseen kuuluivat Påkas, Gjutars, loppuosa Markusasista sekä muutamia pienempiä tiluksia. Tällöin päättyi Waselius-suvun 250 vuotta kestänyt maanomistuksen ja -viljelyn historia Kuninkaala-Fastbölessä.

Påkas oli viljelys- ja karjatila, jonka päävuokraviljelijänä toimi Kirkkonummelta tullut Harry Engberg. Påkaksen navetassa asustelikin ennätyslypsäjiä, joita palkittiin jopa Euroopan ennätyksillä. Kuuluisia ammujia oli mm. Påkas-Mippa, Påkas-Rilla, Ala-Lemo, Feodora, Ulla-Regina ja kaikista kuuluisin Påkas Cili. Karjanhoidosta vastasi vuosina 1965 -1972 topakka karjakko Anja Vaari. Karja myytiin pois vuonna 1972.

Juhlavia elämyksiä

19.6.1989 Vantaan kaupunginhallitus luovutti Påkaksen kulttuuritoimistolle ja kuudelle yhdistykselle (Helsingin pitäjän kotiseutuyhditys, Vantaan kansanperinteen ystävät, Helsingin pitäjän tanhuujat ja spelarit, Vantaan Kotiseutuliitto, Vantaan Kansanpelimannit ja Vantaan Kansantanssijat). Vantaan kaupunki kunnosti talon yhdistysten käyttöön yhdessä Vantaan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen kanssa. Talon harjakaiset vietettiin 30.3.1990 ja avaimet saatiin käteen 9.10.1992. Tupaantuliaiset olivat 21.10.1992.

Påkaksessa toimivilla yhdistyksillä on talossa nimikkohuoneet: neljällä järjestöllä talon yläkerrassa ja kahdella alakerrassa. Talon alakerran yhteisiä tiloja vuokrataan kokouksiin ja juhlapaikaksi. Pihalla on kesäisin käytössä lava sekä aitta. Pihalla oleva rakuunan torpan kunnostus aloitettiin syksyllä 1993 ja se valmistui vuonna 1996. Nykyisin rakuunan torppa toimi talon pelimannien harjoitustilana.

Lue lisätietoja kotiseutumme historiasta Helsingin pitäjä -vuosikirjoista.

Ota yhteyttä, mikäli haluat kysyä lisää juhlapaikastamme!